”Ihme että facebookissa. Säähän näytät ihan X Factor Merjalta”.
Siinä se seisoi, mies vailla virheitä. Komea, ihana hymy, hymykuoppa ja mikä kroppa! Mieshän on kuin veistos. Mutta niin ärsyttävä. Miksi se edes puhuu mulle?!
”Mää oon Sami”
”No moi”…
Rakas Facebookki haluaisin löytää erään miehen! Sieltähän se löyty. Mies on edelleenkin kuin veistos!
Parikuukautta myöhemmin alkaa tulemaan epätoivoisiin huuteluihin vastauksia, mies jopa huutelee itsekkin välillä. Onse sittenkin IHANA! Kaksi kuukautta myöhemmin..
”Hyvää isänpäivää meille tulee vauva”……..
Raskaus:
En nauttinut en tuntenut itseäni hehkuvan kauniiksi. Olin lihava ja paksupossu. Hellettä 30 astetta. Turvotusta hiusrajasta varpaanpäihin. Öisin näin painajaisia, itkin suurimman osan koko raskausajasta. Valehtelisin jos sanoisin ettei ollu yhtään hyvää päivää, kyllä niitä muutama oli mutta liian vähän. Vaivoja vaivojen perään.
Nytkun palaan ajatuksissa niihin kuukausiin niin ainoa fiilis mikä tulee esiin on viha ja kiukku. Olin vihainen siitä että olin raskaana. Tuleva elämän muutos pelotti jokapäivä enemmän ja enemmän mitä lähemmäksi h hetkeä mentiin. Ahisti. Olinko heittänyt koko elämäni kankkulan kaivoon yhtään miettimättä että mistä kaikesta sitä luovutaankaan. Joka kerta kun juoksin vessaan sadannen kerran päivän aikana joko pissaaan tai oksentaan teki mieli kiljua, raivota ja huutaa että MIKS MÄÄ!? Päivä kerrallaan mentiin ja loppu häämötti. Viimeiset 2 viikkoa makasin kotona, itkin, masentelin ja olin lihavana (plus 30kg). Yksi itkukohtaus sohvalla maaten oli kumminkin se viimeinen. Ensimmäisen kerran moneen viikkoon joku valuva tavara alapäästä sai tähän tätiin vipinää. Samaan aikaan töistä saapuva väsynyt mies kohtaa vessassa istuvan pullukka avovaimonsa:
”Moi rakas!”
”Mulla meni lapsivedet!”
😀
”mies vailla virheitä”, ihana! 🙂