Miksi kaiken pitää olla niin hankalaa? Miksei oikeudenmukaisuus voita niinkuin elokuvissa? Miksi pitää huutaa vääntää ja kääntää kun pitäisi mennä päikkäreille? Miksei voi olla laiha? Miksi pitää aina vaan väsyttää? Miksi elämä koettelee? Miksei voisi aina olla hyvä päivä? Miksei voi olla tyytyväinen siihen mitä on? Miksi pitää aina haluta lisää? Miksi kesä ei tunnu tänä vuonna oikeen miltään? Miksi sitä onkaan näin hukassa ihmisen kanssa kenen kanssa on ollut koko elämnsä, itsensä.? Miksei voisi joka päivä puhkua ja uhkua rakkautta ja onnellisuutta kaikkee kohtaan? Miksei voisi olla niin maallinen että osaisi jopa rakastaa puita niin paljon että niihin sitoisi itsenäs moneksi päiväksi? Miksei voisi olla joku ihana ihminen joka tekee kaiken oiken? Miksei voisi olla onnesta jokapäivä niin sekaisin että eläisi pilvilinnoissa? Ennen kaikkea miksei keittiö siivoudu itsetään?
Totta puhut! =)
Tähänki pakko kommentoida… 😀 Ohjenuora niihin hetkiin, kun elämä tuntuu just tolta ^: ”Everything is going to be alright.” En usko sitä yleensä itsekään, mutta se on totta! Eli ei se ikuisuutta kestä, tulee parempia ja (myös huonompia) aikoja. Laps kasvaa ja elämä muuttuu. Pitäis pistää muistiin…