Niinpä niin kuuluisat viimeset sanat ”huomenna mää alotan, nyt jää hiilarit pois ja syön vaan sitä ja tätä”. Niinpä niin, keskiviikkona silmät kiiluu herkkujen himosta tai mieli pakottaa menemään leipä pussille, hmm kebabbikin maistuis, hmm Jos mää nyt tänään vaan ja HUOMENNA jatkan sitten taas normaalisti. Niin uuvuttavaa paskaa viikosta toiseen, peilikuva ei kelpaa ja kokoajan …
Miksi kaiken pitää olla niin hankalaa? Miksei oikeudenmukaisuus voita niinkuin elokuvissa? Miksi pitää huutaa vääntää ja kääntää kun pitäisi mennä päikkäreille? Miksei voi olla laiha? Miksi pitää aina vaan väsyttää? Miksi elämä koettelee? Miksei voisi aina olla hyvä päivä? Miksei voi olla tyytyväinen siihen mitä on? Miksi pitää aina haluta lisää? Miksi kesä ei tunnu …
”Herätys! kello on kaheksan!” Sami lähti töihin. Nousen ylös siinä toivossa että Pyry jatkaa unia. No turha toivo. Ovikello soi, satulatuolia tultiin hakemaan minkä möin huutonetissä. Aamu jatkuu samalla kaavalla kuin aina ennenkin. Sylitellään isoimmat unihiekat pois silmistä sen jälkeen keitän kahvia laitan puuron liedelle. ”Ei ei ei ei ei ei ei!” Sama taistelu kuin …
”Jaahas, minkäslaista?” Töihin paluun ihanuus ja kamaluus. Rakastan työtäni, sytyn sen tuomista haasteista. Mahdottomat tilanteet muuttuu mahdollisiksi kun astuu tiskin taakse. Baaritiski, epätoivon ja surkeuden kohtaamispaikka. Toisaalta uuden alun, onnen ja railakkaan bileillan tapaamispiste. Ilta toisensa jälkeen ihmiset jopa samat ihmiset yllättää mahdottomuudellaan tai hauskuudellaan. Ilot ja surut on läsnä joka hetki tiskin niin sanotulla …
Äitiys mitä se minusta teki, kuka minkä olen? Olenko sama vanha Wilma? Vai täysin kaiken äitiyteen peilaava uusi nainen.
”Ootko kunnossa? Mää käyn äkkiä suihkussa”. Lapsivedet pitkin olohuoneen lattiaa kylppäriin saakka. Olo on epätodellinen. Nytkö se sitten tapahtuu, ehkä vähän jopa naurattaa? Lähetän pakolliset viestit sukulaisille ja kavereille että se on menoo nyt. Purskahdan itkuun vasta kun äiti soittaa ja kysyy vointia. Synnärille lähdettiin noin klo 18 8.7.2011. Mentiin käyrälle ja samalla kovakouranen sisätutkimus …
”Ihme että facebookissa. Säähän näytät ihan X Factor Merjalta”. Siinä se seisoi, mies vailla virheitä. Komea, ihana hymy, hymykuoppa ja mikä kroppa! Mieshän on kuin veistos. Mutta niin ärsyttävä. Miksi se edes puhuu mulle?! ”Mää oon Sami” ”No moi”… Rakas Facebookki haluaisin löytää erään miehen! Sieltähän se löyty. Mies on edelleenkin kuin veistos! Parikuukautta myöhemmin …
”Mitä sää teet?” ”Muokkaan mun uutta blogia.” ”Tässä käy kohta samalalailla kun salkkareissa, kaiken meijän elämästä kirjotat sinne kummiskin.” No tyhmänä menin ja kerroin osoitteen yksityiskohtineen päivineen. Täällä avoliitossa oleva yhden 10 kuukautisen lapsen Äiti jonka tähän astinen elämä lapsen syntymän jälkeen on ollut kaikkee muutakun sinisiä pilvilinnoja ja sydän silmiä. Välillä vituttaa niin että …